Joulunodotuksen aika
Ihanaa. Jouluaatto alkaa pian häämöttämään ja kerrankin musta tuntuu, että mulla alkaa olemaan kunnon joulufiilis vaikka luntakaan ei edes ole vielä maassa. Viime jouluina joulufiilis ei ole tullut oikeastaan missään vaiheessa ja omalla tavallaan tätä tunnetta, jonka lapsuudesta muistaa on ollut ikävä. Mukavaa päästä viettämään joulua perheen ja ystävien kanssa. Toivottavasti meille leijailee pysyvä lumi jouluun mennessä. Se loisi tietynlaisen oman tunnelman hämäriin koti-iltoihin sekä joulun odottamiseen ja toisi hieman valoa tänne pimeän keskelle. Joulun odottaminen tuntuu mahtavalta, kun on joku jonka kanssa sitä odottaa.
Oon onneksi löytänyt itselleni sellaisen ystävän, jonka kanssa joulun odottaminen ei tunnu pitkältä. Voimme lähteä yhdessä jouluostoksille ja käydä kahvilla suunnittelemassa ja pohtimassa elämässä tapahtuvia asioita, jakaa omia ajatuksia ja suunnitella tulevaa yhdessä. Meidän molempien elämissä tulee tapahtumaan niin paljon hienoja asioita enkä millään malta odottaa, että ne tulevat molemmille ajankohtaisiksi. Onneksi kärsivällisyys palkitaan ja aika kuluu nopeaa. Olen kokoajan lähempänä oman unelmani, talon ostamista. Avasin asuntosäästötilin 11 kuukautta sitten ja olen saanut palkkaani nähden jo todella paljon säästöön. Tavallaan olen ottanut siitä jonkinlaista pientä stressiä, sillä olin ajetellut ja laskenut, että minun tulisi saada asuntosäästöön enemmän rahaa kuukaudessa kuin olen sinne nyt saanut laitettua. Unohdin, että ei saa laittaa itseä liian tiukoille. Pitää muistaa elää myös matkalla kohti omaa päämäärää, sillä olen jo nyt niin hyvässä lähtöpisteessä tulevaa ajatellen, että itsensä kuluttaminen ylimääräisellä stressillä on aivan turhaa. Ystävältäni Mintulta olen saanut paljon tukea myös tässä asiassa. Talon ostaminen on tuntunut välillä todella kaukaiselta, mutta Minttu on jaksanut muistuttaa, että aika kuluu nopeampaa kuin itse huomaakaan ja omat unelmat on pian käsin kosketeltavan lähellä.
On hauskaa kuinka saman tyylisiä olemme, kuinka samanlaiset arvot, harrastukset ja haaveet omaamme. Voimme kuvitella vanhenevamme ja tukevamme toisiamme vanhetessa, kun elämä yrittää nakata painoa rattaisiin. On aina tukipilari johon turvautua. Aikaisemmin olen tuntenut olevani hieman yksin joissakin asioissa, mutta en enää. Tulen olemaan onneni kukkuloilla, kun joskus pääsen alkaa laittamaan joulua omaan kotiini, luomaan omia perinteitä ja sisustamaan omasta kodistani juuri sellaista kuin haluan.


Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kun laitat kommenttia, mutta muistathan olla asiallinen :)