Arjen pyörittelyä

Heippa 2020, tervetuloa arki!

Joulu ja uusivuosi meni ohi silmänrpäyksessä. Aika tuntuu kuluvan niin hurjan nopeasti, ettei itse meinaa pysyä edes kärryillä. Muutamassa kuukaudessa olen kerennyt täyttää jo 18 ja vasta nyt oman laiskuuteni vuoksi aloin käymään ajokorttia läpi. Ehkä annan itselleni tämän anteeksi, sillä lukion ja töiden lisäksi on ollut paljon muutakin hommaa. Sairaanhoidon väyläopinnot ovat viittä opintopistettä vaille suoritettu ja aloitin tradenomin väyläopinnot myös lukioyhteistyönä viimeviikolla. Huomasin markkinoinnin alkaneen kiinnostaa minua, erityisesti mainostamisen ja yritysten viestinnän näkökulmasta. Olen yllättynyt, kuinka hyvin koen sisäistäväni kaikki aihealueet tai ainakin suurimman osan niistä. Uskon, että tästä on paljon hyötyä jatko-opintoihin tähtäämisessä ja asiat, joita opintojaksolla käydään läpi on oikeasti sellaisia joita haluan opiskella. En voi sanoa samaa kaikista lukion kursseista, joten olen ainakin tässä vaiheessa todella tyytyväinen tähän valintaan. Huolimatta siitä, että panos joka näihin pitää asettaa on kovempi kuin lukio-opintojen tuoma panos. Sanotaanko siis, että ylimääräistä aikaa ei ole paljoa ja jos sitä on, se kuluu suurimmaksi osaksi kouluhommien stressaamiseen tai johonkin muuhun yhtä turhaan tekemiseen. 

Viime lukukauden heitin suoraan sanottuna vähän lonkalta. Huomasin, että pärjään lukiossa kohtalaisen hyvin niinkin, etten kuluta opiskeluun juurikaan omaa aikaa. Tietenkin pakolliset hommat tuli aina tehtyä, mutta ei voisi sanoa, että olisin opiskellut. Olin myös väsynyt, sillä tulehdusarvot oli jatkuvasti koholla ja olin kipeänä kokoajan. Ne muutamat sadat poissaolot kertoo aika hyvin, ettei koulussa tullut istuttua paljoa. Mulla oli myös jaksot täynnä aineita, sillä ajattelin lukion toisen vuoden helpottuvan edes vähän. Nielurisaleikkauksen jälkeen kaikki on mennyt suht. hyvin. Talvi ei ole tuntunut niin vastenmieliseltä, eikä kurkkukaan ole aamuisin enää kipeä. Oon saanut niin paljon enemmän irti itsestäni, kun kokoajan ei tarvitse miettiä sitä, onko taas tulossa kipeäksi!

Nyt opiskelu tuntuu mukavalta ja koulupäivien jälkeen ei ole ihan loppu. Tietysti työt vievät osan jaksamisesta, mutta samaan aikaan ei tarvitse stressata siitä, ettei palkkaa tule. Ei se mikään maailman loppu tosin olisikaan, kun asun vielä kotona. Ajatukset siitä, että joku muu maksaa mun omista kuluista ja menoista, inhottavat. Mulla on mielenrauha silloin, kun saan palkkaa, opiskelut hoidettua ja niin hölmöltä kuin se kuulostaakin, pystyn ostamaan asioita hyvällä omatunnolla. Tulee sellainen olo, että kaikki asiat ovat tasapainossa. Samalla saan säästettyä paremmin omaan taloon ja pystyn keräilemään omia astioita, sekä sisustuselementtejä mitä omaan kotiini tulevaisuudessa haluan. 

Vaikka kotoa muuttaminen käykin mielessä silloin tällöin, mulla ei ole täällä mitään hätää ja saan mielenrauhan kaikista raha-asioista ja taloon säästämisestä. Tavallaan mua silti ärsyttää se, etten saa samalla tavalla sitä tilaa tai omaa rauhaa, jota yksin asumalla saisin. Oon pyrkinyt silti ajattelemaan, että ehkä sekin on vähän asennekysymys, jota pitäisi yrittää hioa. 

Kaikinpuolin mulla menee hyvin!